KARVAISIA KAVEREITA

"Kahvia juodaan vasta sitten, kun ollaan vanhoja ja tutisevia."
-Hemulin täti

En nyt mene takuuseen vanhuudesta, enkä varsinkaan tutisemisesta, mutta kuinka ihanaa aamu onkaan aloittaa rauhassa kahvilla. Työt alkavat vasta 11-12 aikoihin, joten aamuisin on hyvää aikaa istuskella kahvikupin kanssa, ulkoilla ja lueskella. Täällä on kahvikone, mikä tuntuu tosi luksukselta. Aamuisin voi hurauttaa espresson ja mennä terassille istumaan.

Viime päivinä on puuhailtu kaikenlaista. Sunnuntaina tehtiin pikku kierros IKEAAN, josta mukaan tarttui munkin huoneeseen pari kasvia. Täällä tavallisissa ruokakaupoissa myydään paljon kukkia ja ihan superhalvalla. Eilenkin ostin 15 ruusua kolmella eurolla?! Sellaiset superkauniit kimput on max neljä euroa... Suomessa en ikinä olis kuvitellu käyttäväni rahojani kukkasiin, mutta täytyy myöntää, että näillä hinnoilla raaskii ostamaan ja ihanan näköisiähän ne on.

 IKEAN lisäksi viime sunnuntaihin kuului myös reissu Plaswijckparkkiin. (Joka on ihan vieressä...) Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan surin sitä, etten ole kymmenen vuotta nuorempi. Puisto on yhdistelmä Puuhamaata, HopLoppia ja eläintarhaa. Sisältä löytyy mm. joutsenpolkuveneitä, pieni juna joka puksuttaa aluetta ympäri, karuselli, kaksi liikennekaupunkia, köysirata, uimapaikka, kanaaliristeilyjä, tajuttoman isoja leikkitelineitä ja keinuja, sekä sisätila pallomerineen, trampoliineineen, jätti lelupalikoitten ja kiipeilytelineiden kera. Kaiken kruunaa eläinpuisto-osa, jossa asustaa mm. saukkoja, kenguruita ja apinoita. Itketti melkein kun teki niin kovasti mennä lasten mukaan temmeltämään. No onneksi mulle hankittiin kausikortti, joten ehkä joku iltapäivä löydän itseni vielä sieltä lapseilemasta...

 

 

 Eläinteemalla jatkaen tehtiin toisen hoitolapsen kanssa reissu Rotterdamin eläintarhaan maanantaina. Tosi hieno puisto, kivoja maisemointi-ideoita ja paljon eläimiä, joihin ei Korkeasaaressa törmää... Pyöräily sinne kesti alle puolituntia ja menomatka oli ihan mukava, mutta takaisin poljin sitten kaameassa kaatosateessa.

 

Olen joka ilta kierrellyt aluetta tunnin tai kaksi, ja tuntuu mukavalta huomata osaavansa jo liikkua lähimaastossa. Odotan innolla alkavaa Hollanin kielikurssia, niin aina ei kaupoissa tai muissa tilanteissa tarvitsisi heti vaihtaa englantiin. Hollanti kuulostaa kummalliselta sekametelisopalta, jossa yhdistyvät saksa, ruotsi ja englanti. Pystyn siis ymmärtämään jotain tekstejä ja mainoksia. Tänään kuuntelin myös televisiota ja tuntui tosi hämmentävältä yhtäkkiä ymmärtää, mistä ne siellä oikein keskustelee.

  Päivät ovat olleet peruskaavaltaan aika samanlaisia. Aamuisin herään aikaisin (aina...) ja teen aamurutiinit, sitten istuskelen koneella ja lueskelen ennen kuin haen nuoremman lapsista. Hyvällä säällä on kiva ulkoilla aamuisinkin, mutta nyt lähipäivinä on ollut ikävän sateista. Leikin sitten toisen lapsen kanssa muutaman tunnin ennen kuin haen toisen. Jatketaan leikkejä, käydään puistossa tms. kunnes työt loppuu n. 17. Sen jälkeen voin puuhailla mitä haluan. Aika tehokkaasti olen nyt kierrellyt ympäriinsä, kävellen ja pyöräillen. On ihan mukava päästä ottamaan happea ennen nukkumaan menoa ja muutenkin pyöritellä ajatuksia. Illalla selaisen nettiä jonkin aikaa, mutta olen joka ilta lopettanut ennen kymmentä, mikä on aikaisempiin tottumuksiin verrattuna aikaisin. Koko päivän puuhailujen, ulkoilujen ja pyörällä polkemisen jälkeen väsymys on kyllä saanut ihan uuden määritelmän.


Tänään viettelin vapaapäivää (jee!) ja illalla päätin nukkua pitkään. No se meni vähän miten meni ja hereille pomppasin seitsemältä. Puuhailin kaikenlaista kotona, kirjoittelin tekstejä ja siivoilin huonetta. Päivemmällä lähdin viereiselle kävelykadulle tekemään pikku kierroksen. Oon tyytyväinen, etten oikeasti asu täällä, sillä olisin varmasti ostanut läheiset sisustusliikkeet tyhjiksi. Täällä on tosi paljon sellaisia söpöjä pieniä lifestyleputiikkeja, eivätkä hinnatkaan huimaa. Tänään tarttui mukaan pari juttua, joista kuvat alhaalle.Pikku shoppailujen jälkeen nautiskelin omassa kylppärissä vaahtokylvystä. Alkujännitys alkaa vähitellen valua pois ja nyt tuntuu jo aika kotoisalta kuljeskella täällä. Silti kaipailen monia juttuja Suomesta, terkkuja teille :) !

Ihana sisustuskirja ja kello...

Vilma

LIIKKEELLÄ LAUANTAINA

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."
-Nuuskamuikkunen

Ihanan viisaita sanoja, järkeviä ja kauaskantoisia. Kuitenkin se tunne, kun saa kassalta muovipussillisen uusia omia tavaroita, on jotain selittämättömän ihanaa. Voi mennä kotiin (ja tuntea omatunnon pistoksen laskua katsoessa...) ja ihailla asioita jotka ovat kauniita, hyödyllisiä tai tekevät onnelliseksi. Tänään pääsin siis tutustumaan Rotterdamin keskustaan ja niin pääsi lompakkokin...

Nukuin hieman pidempään (klo 8.15...) viikonlopun kunniaksi ja pakko myöntää, että ensimmäisen viikon jännitys ja informaatiotulva oli pistänyt aika väsyneeksi. Aamulla ukkosti, satoi ja sää näytti kaikin puolin ikävältä. Oikeastaan koko viikko on ollut sellaista tasapainottelua sateen ja auringon välillä. Sen takia päädyimme lähtemään keskustaan autolla ja kiertelimme katsomassa erilaisia nähtävyyksiä. Valitettavasti puhelin pysyi visusti taskussa ja kuvia tältä sightseeingiltä ei ole.

Pari tuntia ajeltuamme pysähdyimme keskustaan ja käväisimme syömässä. Tässä vaiheessa aurinko uskaltautui jo kurkistelemaan pilvien takaa ja päätin jäädä keskustaan kiertelemään. Jatkoin siis matkaani yksin.

"On vähän surumielistä unohtaa muiden nimet, mutta vain mukavaa, kun saattoi unohtaa oman nimensä."
-Ruttuvaari

Oli yllättävän mukavaa kulkea itsekseen. Saattoi luoda ihan oman polkunsa, kierrellä ja kaarella miten tahtoi. Hymyillä tuntemattomille, unohtaa hetkeksi ihan kaikki. Katsella katutaiteilijoita, pysähtyä auttamaan turistia kartan kanssa tai mummoa tien yli - elää hetkessä.

Toki matkaan tarttui myös kaikenlaista pientä sälää. Aivan varmasti olisi tarttunut enemmänkin, mutta yritin muistutella, ettei nyt ole kyse viikon lomamatkasta - seuraavat 8kk ihan oikeasti olen ja pysyn täällä. Oli piristävää nähdä kauppoja, joita vielä ei ole rantautunut Suomeen.

Perus henkkamaukka collarit...

Söpöjä pinssejä reppuun.

Askartelupaskartelu varastoon..

Kynsikoristeita, riittääköhän kärsivällisyys?

Ihania tarroja

Hiuskoru

Pari posteria... (Vihaajat saa vihaa ihan rauhassa)

...ja pinssejä.

Rakastuin näihin korviksiin ja hintaan... 2e

Sellaista tänään. Viiden tunnin kävelyiden jälkeen pääsin testaamaan paikallista ratikkaa. Täällä kortti leimataan noustessa kyytiin ja poistuessa. Kortti varaa siis tietyn summan ja lähtiessä leimatessa siitä vähennetään yli puolet. Unohtaessa lahjoittaa sitten paikallisliikenteelle aina sen pari euroa ylimääräistä.

Vieraat piipahtivat täällä illalla ja oli mukava päästä kuulemaan erilaisia vinkkejä, niin matkailun, hintojen ja käytännönasioiden suhteen. Nyt ukkostaa ja sataa taas ihan kaatamalla. Kaivoin spotifystä fiilistelylistan ja selaan erilaisia karttoja. Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja huomenna sään salliessa ajattelin keskittyä ulkoiluun. Ensishokki alkaa pikku hiljaa olemaan ohi ja nyt tuntuu jo mukavalta ajatella tulevaa vuotta. Silti kauhea ikävä kaikkia teitä tuttuja siellä ruudun toisella puolella!

Olkikattoja täällä tulee vastaan joka tiellä.

Läheinen puisto, jossa elukoita, polkuveneitä ja vaikka mitä!

Terveisiä kaikille!

JOSKUS PITÄÄ USKALTAA

"Elämä on ihan kuin virta. Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi."
-Vilijonkka

Yleensä kohdallani se menee aika päinvastoin. Pyörittelen päätöksiä mielessäni, mietin hyötyjä ja haittoja - arkailen valita. Tänne lähtö tapahtui kuitenkin aikalailla yllä olevaan lauseen tapaan. Mietin jo kesällä, mitä haluaisin tehdä syksyllä, jotain uutta ja ehkä vähän jännittävääkin.

Se oli yksi niistä kuumista heinäkuun öistä kun pyörin sängyllä, eikä uni löytänyt huoneeseeni asti. Silloin sain ajatuksen, aika pienen vielä. Seuraavan päivän se kiusasi koko ajan mielessä ja jossain vaiheessa päätin uskaltaa. Se uskallus kasvoi sanoiksi, sitten lupauksiksi ja lopulta lentolipuiksi Amsterdamiin. Koneen noustessa ilmaan tuntui, että jotain ehkä jäi sinne Helsinki-Vantaan kentälle ja ilmaan nousi aavistuksen rohkeampi ihminen.

Työasioistani en aio täällä puhua. Ne saattavat häilähtää jonkun lauseen yhteydessä, mutta eivät tule olemaan näiden tekstien aihe. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että teen työkseni sitä, mikä on minulle helpointa ja luontaisinta - hoidan lapsia, kahta suloista tuulispäätä.

Eilen illalla tein taas tutustumiskierrosta lähemmäs ja vähän kauemmas. Löysin ison puiston hevostalleineen ja monine siltoineen. Kävelin myös läheiselle järvelle, jonka ajattelin kiertää pyöräillen tänä iltana. On ihana seikkailla ja kulkea ilman, että oikeastaan tietää mihin on menossa. Löytää ihan uudenlaisia teitä ja tallettaa uusia näkymiä mieleen. Yksin seikkailussa on se hyvä puoli, että voi kulkea juuri sinne mihin jalat vievät, mutta toisaalta olisi mukava saada jakaa jonkun kanssa kaikki näkemänsä. Tällä kertaa sain näpätyksi jopa muutaman kuvan.

Lähitaloja. On vaikea tajuta, miten vieressä noita kanaaleja mutkittelee...

Tällä kertaa pyörä jäi pihalle, jotta muistaisin ottaa kuvia.

Kierrätyspiste, miksei Suomessa voida taiteilla tällaista?

Näkymät järvelle ja laituri, joka houkutteli palaamaan hyvän kirjan kanssa...

ENSIMMÄISTÄ ON AINA VAIKEIN ALOITTAA...

 Kirjoittelen silloin kun siltä tuntuu ja siitä miltä tuntuu.

Ikävä hiipii vielä iltaisin luokse, mutta niin kai se aina alussa menee?

Tässä siis vähän kiusallinen ensimmäinen päivitys täältä Hollannista, Wees goed!

Kaksi kokonaista päivää takana - pelottavaa, jännitävää, en ehkä osaa sanoa?

Talo tuntuu jo tutulta, monta kerrosta ja paljon portaita. Osaan jo laittaa astiat oikeisiin paikkoihin ja tiedän mistä haen lisää pyyhkeitä. Ulko-ovea en vieläkään saa auki ja unohdan, ettei hanoista tule lämmintä vettä.

Täällä Hollannissa pyöräillään paljon, haen lapset koulusta pyörällä, käyn kaupassa pyörällä, keskustaan helpointa on pyöräillä... Pyörätiet täällä ovat kuitenkin loistavassa kunnossa ja mäkiä säälittävän vähän. Sain oman pyörän käyttöön ja sillä voin kulkea myös vapaa-aikanani.

Naapurusto, jossa asun on tällaisen talofriikin unelma. Kaikki talot ovat vähän erinäköisiä, pihat reheviä, kanaaleja siellä täällä ja osa taloista näyttää kelluvan veden päällä. Eilenkin illalla kiertelin melkein pari tuntia vain ihastellen lähiympäristöä.

Puistoja täältä löytyy enemmän kuin Suomessa, mutta luonnonvaraista maastoa ei juurikaan. Suihkulähteitä, lampia, leikkitelineitä ja koirapuistoja... Osa puistoista on maksullisia, mutta summat ovat pieniä ja sisältö todellakin maksun arvoista.

Katukuvassa täällä näkyy paljon eri etnisiä taustoja, enkä ainakaan vielä osaisi sanoa kuka on "Hollantilainen" ja kuka ei. Ihmisten käyttäytyminen ei tunnu eroavan suuresti suomalaisista. Ehkä enemmän silmiin katsomista ja tuntemattomien tervehtimistä...

Odotan innolla, että hieman asetuttuani löytäisin jonkin harrastuksen tai jotain muuta säännöllistä tekemistä. Ajatus iltaisin vain koneella istumisesta ei innosta ja täällä esim. liikuntaharrastukset ovat vähän halvempia kuin Helsingissä. Tanssimista ainakin kaipaisin kovasti... Ensimmäiset viikot varmaan kuluvat lähinnä paikkoihin tutustuessa, mutta sitten kaipaisin jotain vapaa-ajan rutiineja.

Täällä toimi myös aktiivinen au pair-yhteisö ja muutamia tapaamisia olen jo ehtinyt sopimaan.

Toivottavasti ehdin nappailemaan (huonolaatuisia) kuvia tänne, niin ei menisi pelkäksi selittämiseksi.

Kysykää ihmeessä jos haluatte tietää jostain lisää :)

Vilma