-Vilijonkka
Yleensä kohdallani se menee aika päinvastoin. Pyörittelen päätöksiä mielessäni, mietin hyötyjä ja haittoja - arkailen valita. Tänne lähtö tapahtui kuitenkin aikalailla yllä olevaan lauseen tapaan. Mietin jo kesällä, mitä haluaisin tehdä syksyllä, jotain uutta ja ehkä vähän jännittävääkin.
Se oli yksi niistä kuumista heinäkuun öistä kun pyörin sängyllä, eikä uni löytänyt huoneeseeni asti. Silloin sain ajatuksen, aika pienen vielä. Seuraavan päivän se kiusasi koko ajan mielessä ja jossain vaiheessa päätin uskaltaa. Se uskallus kasvoi sanoiksi, sitten lupauksiksi ja lopulta lentolipuiksi Amsterdamiin. Koneen noustessa ilmaan tuntui, että jotain ehkä jäi sinne Helsinki-Vantaan kentälle ja ilmaan nousi aavistuksen rohkeampi ihminen.
Työasioistani en aio täällä puhua. Ne saattavat häilähtää jonkun lauseen yhteydessä, mutta eivät tule olemaan näiden tekstien aihe. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että teen työkseni sitä, mikä on minulle helpointa ja luontaisinta - hoidan lapsia, kahta suloista tuulispäätä.
Eilen illalla tein taas tutustumiskierrosta lähemmäs ja vähän kauemmas. Löysin ison puiston hevostalleineen ja monine siltoineen. Kävelin myös läheiselle järvelle, jonka ajattelin kiertää pyöräillen tänä iltana. On ihana seikkailla ja kulkea ilman, että oikeastaan tietää mihin on menossa. Löytää ihan uudenlaisia teitä ja tallettaa uusia näkymiä mieleen. Yksin seikkailussa on se hyvä puoli, että voi kulkea juuri sinne mihin jalat vievät, mutta toisaalta olisi mukava saada jakaa jonkun kanssa kaikki näkemänsä. Tällä kertaa sain näpätyksi jopa muutaman kuvan.
 |
| Lähitaloja. On vaikea tajuta, miten vieressä noita kanaaleja mutkittelee... |
 |
| Tällä kertaa pyörä jäi pihalle, jotta muistaisin ottaa kuvia. |
 |
| Kierrätyspiste, miksei Suomessa voida taiteilla tällaista? |
 |
| Näkymät järvelle ja laituri, joka houkutteli palaamaan hyvän kirjan kanssa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti