"Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo. Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo..."
Hävettää kuinka paljon viime kirjoitteluista on kulunut aikaa. En voi väittää olevani liian kiireinen, mutta jostain syystä toinen blogi on vienyt kaiken huomion. Sinne tulee päivässä kirjoiteltua melkein pari tuntia, joten sen jälkeen ei hirveästi enää lyyrisiä lauseita tänne irtoa.
Lokakuu - mitä ihmettä? Juurihan ihmettelin, miten voi olla jo elokuu. Päivät vierivät eteenpäin ja samalla viikot. Aika ei lopeta juoksuaan ja välillä se ahdistaa. Syksyn näkee jo kaikkialla. Maahan leijailevissa lehdissä ja ihmisten paksummissa takeissa. Kylmissä tuulenpuuskissa ja harmaassa taivaassa. Kuitenkin täällä ollaan Suomeen nähden vielä aika "kesäisissä tunnelmissa". Muutamina päivinä aurinko on jaksanut paistaa niin, että takki on jäänyt kotiin ja lapset ovat saaneet leikkiä crocseilla. Silti kaupat pursuavat Sinterklaas-sälää ja koulussa leivotaan pipareita. Sinterklaas on siis paikallinen joulupukki, jonka tarinaa voi tarkemmin lukea täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sinterklaas
Mitä muuta täällä sitten tulee tehtyä, jos kirjoittamista ei lasketa? Viikolla tykkään oleskella lähiseudulla. On ihanaa vetää kumisaappaat jalkaan ja lähteä jo pimenevään iltaan kävelemään. Kuunella hyvää musiikkia ja kulkea sinne mihin jalat vievät. Se on myös työpäivän jälkeen hetki rauhoittumiseen. Vaikka lasten kanssa oleminen on ihanaa, niin sen jälkeinen hiljaisuus on tarpeellista. Voi keskittyä omiin ajatuksiin ja suunnitella rauhassa seuraavaa päivää. Katsella varovasti, kun taloissa sytytetään valoja palamaan ja ihmiset hakeutuva kotien lämpöön. Välillä saada lapsetus-kohtaus ja hypätä johonkin lehtikasaan tai lätäkköön, kun kukaan ei näe.
Olen myös löytänyt uuden tuttavuuden nimeltä "Vain elämää". Aikaisempina kausina en ole jaksanut/ehtinyt seurata sarjaa, mutta täällä ei ole paljon varaa valikoida. Katsomo ei näy ollenkaan ja Ruudusta vain osa ohjelmista. Tällä kaudella on muutenkin mukana sellaisia nimiä, että olisin varmaan Suomessakin uteliaisuudesta katsonut pari jaksoa. Jos jatkaa suomalaisesta musiikista, niin "Haloo Helsingin" uusi levy on ihan mahtava. Kyseistä bändiä on tultu kuunneltua jo useampi vuosi, mutta varsinkin täällä on ihana kuulla välillä suomenkielistä sanoitusta, kun sitä ei muualta pursua. Musiikkia tulee kuunneltua päivässä muutenkin ihan älyttömästi. Samaa aikaa koneella, matkalla hakemaan lapsia, ratikkamatkoilla, lenkillä, iltaisin ennen nukkumaan menoa... Yritän vanhojen lemppareiden lisäksi löytää koko ajan jotain uusia bändejä/laulajia.
Viikonloppu, mikä ihana sana. Viikonloppuisin yritän saada aikaiseksi jotain "isompia" aktiviteettejä. Kulkea turistina ja ottaa ilo irti siitä, että saan tutustua uuteen maahan. Pari viikkoa sitten kävimme Den Haagissa Mauritshuisissa. Superhieno kunnostettu taidemuseo, jossa hienoja teoksia kuten Tyttö ja Helmikorvakoru, sekä Anatomian oppitunti... Haagissa vierailtiin myös viime viikonloppuna, jolloin matka vei Madurodamiin. Pienoismaailmaan, jonne on kerätty kaikki Hollannin tärkeimmät nähtävyydet ja muuta tyypillistä katukuvaa. Ihan tajuttoman upea - tällainen Suomeenkin!! Haagissa tulee vierailtua usein viikollakin lasten harrastusten kautta, kiva kaupunki ja paljon erilaista nähtävää.
Suomalainen merimieskirkko sijaitsee myös täällä Rotterdamissa ja on juuri avautunut remontin jälkeen. Superkiva paikka, josta löytyy kirjasto, pieni kahvila ja kauppa. Olin ihan onnessani löytäessäni suomalaisia leffoja, joita olen iltaisin välillä jaksanut pätkissä katsoa. Myös eri ikäryhmille on erilaisia tapaamisia. Leikkipiirissä käytiin edellisellä, sekä tällä viikolla ja toivottavasti seuraavanakin. Olen myös tutustunut muutamaan suomalaiseen nuoreen täällä, mikä on mukavaa. Puhun toki lasten kanssa suomea, mutta se on ihan eri asia päästä puhumaan "oikeista aiheista". Englannilla täällä pärjää muutoin ja olen myös aloittanut opiskelemaan hollantia. Ei mikään mahdoton kieli kirjoitettuna, mutta puhuttuna menee kyllä suurin osa ohi.
Koti-ikävä iskee vieläkin aina välillä. Ehkä eniten silloin, kuin kaipaisi kunnon juttukaveria. Niitä läheisiä, joille uskaltaa kertoa kaiken. Onneksi on kuitenkin whatsappit, skypet ja sähköpostit. Hoitotyttöjä on hirveä ikävä. Niitä kahta naurusuuta, joista on muutamassa vuodessa tullut älyttömän tärkeitä. Sain kuulla, että murusille lähetetty paketti oli kadonnut omille teilleen tässä Hollanti-Helsinki välillä ja täytyy myöntää, että harmittaa. Muutoin kirjeet kotoa tänne päin on kulkeneet tosi hyvin :)
Sitten se koti."Koti" sanaan liittyy monenlaisia erilaisia mietelauseita ja sananlaskuja. "Home is where the heart is" on yksi näistä, joka on jostain syystä pyörinyt päässä lähipäivinä. Tajusin, etten täysin pysty allekirjoittamaan kyseistä lausetta. Minulle koti merkitsee sitä omaa pesää, jonne voi aina palata ja jossa saa olla juuri sellainen, kuin tahtoo. Koti ei kulje mukana, se on jossain pysyvänä. Huomaan, että minun on vaikea lausua täällä sanaa koti. "Tulen kotiin parin tunnin päästä" Saatan kirjoittaa tekstiviestiin, mutta se tuntuu väärältä. Minun kotini on Suomessa, enkä oikein vielä tiedä miten voisin tätä paikkaa kutsua. Ehkä se helpottaa ajan kanssa tai sitten ei. Uskon, että osalle ihmisista siirtyminen ja muutokset ovat helpompia. Toiset taas kaipaavat pysyvyyttä ja toistuvia rutiineja. Itse kuulun kai sitten selkeästi jälkimmäiseen, vaikka rakastankin seikkailla ja kokeilla uusia asioita. Koti on kuitenkin sellainen juttu, jonka tärkeys korostuu aina muualla matkatessa.
Mitäs tässä muuta. Kauhean paljon terveisiä kaikille, pistelkää ihmeessä viestejä ja skypetelläkin saa :) ! Muutama ajatuksia kuvaava muumiviisaus vielä loppuun !!
"Joskus tarvitaan aikaa, hän sanoi. Toisinaan kestää mahdottoman kauan, ennen kuin valkenee"
-Muumimamma
"Eivät äidit häviä noin vain ilman muuta, sanoi Pikku myy. He ovat aina jossakin nurkassa, kun vain etsii."
-Pikku Myy
"Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, vaikka tällä näin: on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin."
-Kuka lohduttaisi Nyytiä
"Ja merkillistä: hän tunsi äkkiä olonsa aivan turvalliseksi. Se oli Vilijonkasta aivan tavaton tunne ja samalla ihastuttavan hauska. Mutta miksi hän oikeastaan oli ollut rauhaton? Onnettomuushan oli nyt lopulta tullut."
-Näkymätön lapsi
-Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti